Vaikka olen kuvannut täällä melkein jokaisen kiven ja kolkan, en koskaan kyllästy näihin maisemiin. Seisoessani Vuokatin vaaralla sormiani alkaa suorastaan kihelmöidä, sotkamolainen luontokuvaaja Valtteri Mulkahainen sanoo.

Vesistöt, mäntymetsät, kinokset ja revontulet – kaikki Mulkahaisen rakkaimmat kuvauskohteet löytyvät hänen kotikulmiltaan. Kesällä kameran muistikortille ikuistuu usein veneitä ja rantamaisemia, talvisin lumen peittämiä puita.

– Sotkamo–Vuokatti on todellinen helmi luontokuvaajalle, täydellinen yhdistelmä luonnon eri elementtejä. Välillä tuntuu, että olen kuvannut täällä jo ihan kaiken moneen kertaan. Toisaalta tututkin maisemat näyttävät ihan uusilta, kun niitä kuvaa vähän eri kulmasta.

Sotkamon lukion terveystiedon ja liikunnanopettaja aloitti valokuvausharrastuksen noin kahdeksan vuotta sitten.

– Opettajilla on tunnetusti pitkät lomat, ja halusin löytää jonkun uuden, kiinnostavan jutun niiden ajaksi. Aloitin kuvaamisen kaapin pohjalla lojuneella pokkarilla. En käynyt kursseja, vaan opettelin kaiken itse.


KARHUNPOIKIEN TANSSISTA SOMEHITTI

Mulkahainen ei ollut kuvannut vasta kuin muutaman vuoden, kun ripaus tuuria ja leikkisät karhunpennut tekivät hänestä tunnetun ympäri maailmaa. Hän oli kesällä 2013 kuvaamassa karhuja Suomussalmen Martinselkosen eräkeskuksessa vasta toista kertaa, kun paikalle sattui emäkarhu kolmen poikasensa kanssa.

– Pikkukarhut kisailivat, painivat ja halailivat toisiaan kuin lapset. Tiesin, että nyt alkaa tapahtua ja kuvasin karhuja sarjana. Yhdessä vaiheessa pennut nousivat takajaloilleen ja tanssivat piirissä. Tapaus oli huvittava, mutta minulle kuvaajana oikea täysosuma, Mulkahainen muistelee.

Tanssivat karhunpennut -kuva levisi sosiaalisessa mediassa nopeasti ja se julkaistiin useissa lehdissä Suomessa ja ulkomailla.


ADRENALIINIA JA RAUHOITTUMISTA

Karhut kiehtovat kuvaajaa edelleen. Mulkahainen myöntää, että metsän kuninkaan läsnäolon aiheuttamaan adrenaliiniin jää koukkuun.

– Kuvauskojun lattialla maatessa pääsee todella lähelle karhua: Voit melkein tuntea sen hengityksen kasvoillasi, kuulla syömisen äänet ja aistia eläimen liikkeet, Mulkahainen miettii.

Aikoinaan melkein sattumalta alkaneesta harrastuksesta on tullut hänelle henkireikä, joka täyttää kaiken vapaa-ajan.

– Kaikki arkiset murheet unohtuvat Vuokatin vaaroilla kävellessä tai lumikengillä kulkiessa. Tulen aina kuvauskeikoilta kotiin onnellisena miehenä.



KOLME VINKKIÄ ALOITTELEVALLE LUONTOKUVAAJALLE:

1. KUUNTELE OMAA SISÄISTÄ ÄÄNTÄSI JA KUVAA SYDÄMELLÄ.
Ole uskollinen omalle näkemyksellesi ja kuvaa niin kuin itse näet tämän maailman.

2. KUVAA PALJON.
Kun kuvaat sarjana, löydät materiaalista aina hyviä kuvia.

3. KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ ALOITTAA.
Valokuvausharrastus sopii kaikenikäisille.
Valtteri itse aloitti kuvaamisen viisikymppisenä.